Minulla on blogi, suhteellisen suosittukin blogi.

Olen kirjoittanut siellä jo vuosien ajan elämäni iloista ja suruista; tapahtumista laumassani; perheestä, työstä, opiskelusta, syntymistä, kuolemista ja siitä mitä niiden kahden välillä on sattunut.

Olen kilpaillut itseni kanssa siitä kuinka äärimmäisen rehellinen voin olla  joten olen kirjoittanut siellä väliin suuriakin paljastuksia raadollisuudestani, rumista ajatuksista jos kohta ponnisteluistani itseni parantamiseenkin ja kauniistakin jutuista ja niin edelleen.

 

Minä en siis tarvitse toista päiväkirjablogia.

Tästä ei tulekaan sellainen.

Tästä tulee projektiblogi.

Olen nimittäin alkanut Projektin. Ison sellaisen. Tarkalleen ottaen 100 kilon painoisen. Sen verran minulla on ylipainoa ja nyt se saa luvan lähteä.

 

En jaksa vielä tänään perehtyä siihen MIKSI minä painoin viime keskiviikkona 155,3 kiloa. Yritän kyllä ruotia sitä aikanani – osana lihavuudesta parantumisprojektiani. Syissä piilee osa ratkaisuakin.  Ihan aluksi riittää sen jotakuinkin lannistavan faktan toteaminen, että tänään keski-iän kynnyksellä minä painan 155,3 kiloa.

 

Apunani projektissani tulen käyttämään Painonvartijoita ja  tätä blogia.

Tästä lähdetään.