Eli tuntui etten millään saa kaikkia tarvittavia pisteitä kasaan. (Pari saa jäädä alle, koska ensi viikonlopullakin on seuraa...)

Päivän ruokalista meni lopulta näin:

Aamiaisella kinkkuruisleipiä kaksi, päällä runsaasti kurkkua ja tomaattia.
Palanpainikkeeksi paljon kahvia.

Lounaaksi 6 nugettia ja salaatti (porkkanaa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua)
ja palanpainikkeeksi lightcolaa.

Välipalaksi lightcolapullo.

Päivällisen sijaan 2 juustolla ja kurkulla päällystettyä ruisleipää sekä  - tietenkin- paljon kahvia.

Iltapalaksi 2 greippiä (halkaistujen puolikkaiden päälle ripaus sokeria) ja kaksi banaania sekä runsaasti, runsaasti vichy novellea.

24 pistettä kun 27 pitäis olla.
Säästetyt pojot pankkiin.
----

Yksi painonvartijoiden työkaluista on mielikuvaharjoittelu. Ja siitä esimerkkinä oli haaste, jossa on saatu kutsu juhlaan, jossa tarjoilu tapahtuu noutopöydästä.
Pudottajaa kannustetaan kuvittelemaan itsensä ennalta juhlaan, näkemään mielikuvissa miltä näyttää, mitä ihmiset puhuvat, ketä tapaa, miten lautasena täyttää jne. Ja tämän pitäisi sitten auttaa toimimaan haluamallaan tavalla itse juhlassa.
Idea on soma, mutta huonosti sovellettavissa minun ystäväpiirini pippaloihin, jossa sille joka ei itse osaa juoda, juotetaan porukalla enemmän tai vähemmän lempeää väkivaltaa käyttäen pistepino- jos toinenkin...

Sen sijaan painonvartijoiden MInä pystyn- kohta on varmasti toimiva. Eli se että oppisi onnittelemaan ja kiittämään itseään niistä pienistäkin teoista; rasvattoman vaihtoehdon valinnasta, kunnon lounaasta, runsaan veden juomisesta, 200 gr:n painonpudotuksesta jne.
Minä pystyn! Hyvä minä! Loistavaa mummeli!
;-)