Tämä oli reilun kuukauden mittaisen projektini ensimmäinen oikea repsahdus.
Nuo edelliset kaksi semirepsahtelut ovat olleet sellaisia sosiaalisia pakkoja, joista en oikeastaan halua edes luopua.
Nyt vaan vitutti siinä määrin että iski olo ettei millään ole mitään väliä, ei edes tai oikeammin ei niin vähäpätöisellä asialla kuin painolla.
Ja siitä tullaankin pseudopsykologisiin pohdintoihin siitä,
että mistä nuo olot tulevat.
Aktiivit pinnalliset syyt ovat selviä. Minulla oli ja on
helkutin hyviä syitä olla peloissani, huolissani, uupunut, vihainen jne. Hivon burnoutia.
Mutta miksi ahdistuksenkäsittelyyn liittyy ruoka?
Miksen vaikka raiskaa naapurin ukkoa tai räjäytä
roskalaatikoita tai kirjoita kirkon seinään rivouksia?
Voiko tuon muuttaa?
(Siis johonkin järkevään – naapurin ukko
on aika vastenmielinen…)
Kommentit