Sitä jotenkin koko ajan ajattelee että ”kunhan tämä tästä
rauhoittuu” niin pisteiden laskukin on helpompaa.
Mutta kun katson elämääni taaksepäin niin jotain
rauhoittumista sitä on odottanut jo vuosikausia.
Eikö klassinen kuva läskistä muorista ole syrjäytynyt, vähän
apaattinen, telkun edessä makaava, ahmiva ja sosiaaliselta elämältään
rajoittunut nainen, joka harvoin poistuu kotoaan? Vähän niinkuin se Garpin äiti tms.
Minä en moiseen kuvaan ole koskaan oikein sopinut. Perhe on
iso, sukua ja ystäviä paljon. Kierrän näyttelyissä, harrastuksissa,
opiskelemassa (ja tietenkin myös töissä), festareilla jne.Vieraita lappaa meillä alvariinsa. Ja telkkuakin tulee katsottua tosi harvoin - mielummin sitten leffaan tai dvdeitä ystävien kanssa.
Lemmenelämäkin on nykyisellään suht' hyvässä kondiksessa. Aina saa kuin haluaa ja väliin sitä antaa vaikkei itseä niin haluttaisikaan.
Pitäisikin oppia olemaan syömättä lennossa, seurassa ja
grillijuhlailemaan kohtuudella...
Ja sisäistää se asia, että jos tätä painoa vielä pitkään mukanaan laahaa niin alkvat nivelet väkisinkin pettämään ja elämä rajoittuu ihan fyysisistä syistä, halusi tai ei.
Kommentit