Sitä jotenkin koko ajan ajattelee että ”kunhan tämä tästä rauhoittuu” niin pisteiden laskukin on helpompaa.
Mutta kun katson elämääni taaksepäin niin jotain rauhoittumista sitä on odottanut jo vuosikausia.

Eikö klassinen kuva läskistä muorista ole syrjäytynyt, vähän apaattinen, telkun edessä makaava, ahmiva ja sosiaaliselta elämältään rajoittunut nainen, joka harvoin poistuu kotoaan? Vähän niinkuin se Garpin äiti tms.

Minä en moiseen kuvaan ole koskaan oikein sopinut. Perhe on iso, sukua ja ystäviä paljon. Kierrän näyttelyissä, harrastuksissa, opiskelemassa (ja tietenkin myös töissä), festareilla jne.Vieraita lappaa meillä alvariinsa. Ja telkkuakin tulee katsottua tosi harvoin - mielummin sitten leffaan tai dvdeitä ystävien kanssa.
Lemmenelämäkin on nykyisellään suht' hyvässä kondiksessa. Aina saa kuin haluaa ja väliin sitä antaa vaikkei itseä niin haluttaisikaan.

Pitäisikin oppia olemaan syömättä lennossa, seurassa ja grillijuhlailemaan kohtuudella...
Ja sisäistää se asia, että jos tätä painoa vielä pitkään mukanaan laahaa niin alkvat nivelet väkisinkin pettämään ja elämä rajoittuu ihan fyysisistä syistä, halusi tai ei.